Jotenkin viehätyn tästä mandaloiden katoavaisuudesta. Siinä on jotain samaa kuin omassa lohtumantrassani: Kun elämässä stressi keittää pahasti yli, ajattelen – tai ainakin yritän ajatella – että täällä sitä räpiköidään avaruudessa pyörivällä pallolla ja mitä ikinä mokailemme, pyyhkiytyy kumminkin ajan tomuun.
Kun on viettänyt yli kahdeksan vuotta poissa Suomesta, pidempi visiitti luo uusia Suomi-juttuja niin lapsille kuin aikuisille. Islanti-vuosien aikana olemme pyrähtäneet Suomessa vain lyhyesti, sillä meillä ei ole täällä asuntoa tai laajaa verkostoa, jossa suhaisimme sukulaistalosta toiseen. Niinpä varsinkin kuopuksen Suomi-muistot ovat olleet väläyksenomaisia päiviä Lintsillä, hotelliöitä tai käyntejä mummin luona. Välillä tuntuu, että koko […]