Paluumuuttajan päiväkirja
Itse roikun ikuisessa laastarisuhteessani Suomeen: Kesäisin haaveilen, miten olisi kiva asua Suomessa, vaikka usein loman lopuksi jo herää kaipuu takaisin Islannin kotiin. Oma identiteetti ikään kuin taipuu (ei taitu). Lapsettomana sitä taas voisi rohkeammin suhata maiden väliä.
Lue lisää
“No ethän sä ole mikään maahanmuuttaja”, puoliso huomautti, kun sanoin aikovani kirjoittaa kokemuksistani maahanmuuttajana Islannissa.
“Häh. Miksen ole? No mikä sitten? ”
“No tommonen, joka muuttaa vaan Pohjoismaiden välillä.”
“Miten niin VAAN pohjoismaiden välillä? Mikä tommonen? Onhan sekin maahanmuuttoa.”
Lue lisää
Islannissa heti ekaluokalta alkaa viikoittain toistuva oppiainekokonaisuus nimeltä ”listasmiðja”. Tämän voisi kääntää vapaasti taidepajaksi. Noilla tunneilla rotatoidaan muutama viikko kerrallaan kotitaloutta, käsitöitä, sirkusta, joogaa, näyttelemistä ja kuvataiteita. Hankehumppaa? Mene ja tiedä. Mielestäni on hauskaa ja hyödyllistä, että lapset oppivat esimerkiksi leipomista jo 6-vuotiaina. Lisäksi vaihtelu takaa, ettei jumitu vuodeksi inhokkiaineeseensa kuten paininjalka ompelulankasuttuun.
Lue lisää
Muistatteko, kun koulussa piti valita valinnaisaine? Saksaa mainostettiin 90-luvulla tulevaisuuden hyödyllisenä EU-kielenä, jota puhuu peräti 80 miljoonaa potentiaalista virkamiestä. Saksaa jatkoinkin aina ylppäreihin asti, josta kirjoitin laudaturin. Puhunko saksaa? Leider nicht, mutta on siitä ollut hupia asiakaspalvelussa sekä islantia opiskellessa. Ylipäänsä kaksikielisyyden tai kielen oppimisen ajattelu hyöty edellä karahtaa kantoon. Kieli kun on tunneasia! Lapset oppivat kieltä, jos haluavat oppia.
Lue lisää
Näin pääsi käymään, että reilu kuukausi on eloa Suomessa takana. Miltä nyt tuntuu? No, rehellinen vastaus on, että aika pöllämystyneeltä. Ehkä eniten konkreettisen Suomeen muuton j¨älkeen arkeen on vaikuttanut töiden alkaminen. Vielä täällä sumplitaan aikatauluja kuntoon ja punnitaan esimerkiksi, kannattaako tähän sirkukseen lisät¨ä lapsille harrastuksia. Aikaa on yhtä äkkiä paljon rajallisempi määrä kuin mitä Suomi-vuotta suunnitellessa kuvittelin. Jos siis kaavailet paluumuuttoa, kaikelle kannattaa varata enemmän aikaa.
Lue lisää
Viimeisen parin vuoden aikana kaupunkikuvaan – niin Suomessa kuin Reykjavikissa – ovat ilmestyneet skuutit. Vai pitäisikö niitä kutsua scooteiksi? Sähköpotkulauta? Scootah? Keski-ikäinen ei tiedä. Nämä jalankulkijoita niittävät tappokoneet hirvittävät, mutta puoliso suorastaan rakastaa niitä. Hänen mielestään ne ovat kätevä tapa hurauttaa paikasta toiseen. Ehkä tämä liittyy insinöörien ajatteluun (itseajavat autot, ruuat dronella kotiin) tai sitten siihen faktaan, että hän on pari vuotta nuorempi. Sukupolvikokemus!
Lue lisää
Eräänä iltana tällä viikolla kuopuksen alahuuli alkoi väp¨ättää. Reilun kymmenen vuoden äitiyskomennuksella sitä jo on kaikenlaista vaivaa laastaroinut, mutta hiljainen ”kaipaan Islantiin” iski kuin viikinkimiekka sydämeen. Voi ei, nyt jo, ajattelin salaa. Vajaa kuukausi vasta takana. Mitä ihmettä sanoisin. Olo oli kuin noita-akalla, joka oli houkutellut Hannun ja Kertun piparitaloon: Kyllä siellä Suomessa sitten elo […]
Lue lisää
Kun on viettänyt yli kahdeksan vuotta poissa Suomesta, pidempi visiitti luo uusia Suomi-juttuja niin lapsille kuin aikuisille. Islanti-vuosien aikana olemme pyrähtäneet Suomessa vain lyhyesti, sillä meillä ei ole täällä asuntoa tai laajaa verkostoa, jossa suhaisimme sukulaistalosta toiseen. Niinpä varsinkin kuopuksen Suomi-muistot ovat olleet väläyksenomaisia päiviä Lintsillä, hotelliöitä tai käyntejä mummin luona. Välillä tuntuu, että koko […]
Lue lisää
islanninsuometar.fi 