Kenen kotimaassa asutaan?

Monikulttuurisessa perhepedissä on joku aina vähän ulkona: Yksi melkein putoamassa, kun toinen levittäytyy mukavasti keskelle vuodetta X-asentoon. Kolmannella neljännen jalka suussa ja aamulla selkä kipeänä.

Lue lisää

INTROVERTTINÄ MAAILMALLA

Jos itse on introvertti, ei omena kauas puusta putoa. Miten itse reagoisin, jos laitetaan vieraaseen maahan ja vieraskieliseen kouluun? Nykäsen sanoin: “Bon voyage -tunne” – olen kokenut tämän! Islannissa ystävyyssuhteiden solmimiseen on saattanut kulua jopa vuosia.

Lue lisää

PUOLIVÄLISSÄ: MITÄ MEILLE KUULUU NYT?

Islannissa alitajuinen taakka lasten hyvinvoinnista siirtyi solidaarisemmin koko suvun harteille. Sillä oli yllättävän suuri vaikutus itseen, ja mielelläni olisin jatkanut siellä tutussa kuplassa ja kuumissa altaissa lillumista vielä kauemmin.

Lue lisää

KOLME (JA PUOLI) KUUKAUTTA SUOMESSA!

Jokin aika sitten tarkkasilmäinen puoliso kysyi, että mikä näitä ihmisiä vaivaa. ”Lokakuu”, vastasin lakonisesti. Luulisi, että toinen pohjoismainen olisi tunnistanut kaamoskooman vaikutukset katukuvaan! Puoliso oli bongannut tyhjiä katuja tai masentuneen oloisia kanssakulkijoita. Mustat takit, mustat kadut, märkä maa. Vanha virsi siitä, miten aamulla kun lähtee töihin on pimeää ja illalla kun palaa töistä on pimeää. Tämä tietysti naurattaa mustan huumorin ystävää, kun se kertoo niin paljon suomalaisesta mielenmaisemasta. ”Odotahan vielä marraskuuta”, veistelin viikingille pari viikkoa sitten.

Lue lisää

PALUUMUUTTAJAN SIELUNMAISEMA

Itse roikun ikuisessa laastarisuhteessani Suomeen: Kesäisin haaveilen, miten olisi kiva asua Suomessa, vaikka usein loman lopuksi jo herää kaipuu takaisin Islannin kotiin. Oma identiteetti ikään kuin taipuu (ei taitu). Lapsettomana sitä taas voisi rohkeammin suhata maiden väliä.

Lue lisää

MIKSI KIRJOITAN?

”Sinnehän sä voit laittaa ihan mitä vain”, ystäväni huudahti, kun juttelimme ohimennen blogistani. Siinähän se oikea juurisyy kirjoittamiselle onkin! Oma ääni. Itseilmaisu. Vapaus.

Ehkä olen alkanut kirjoittaa, koska ulkomailla asuessa, sitä on aina jotenkin sivussa – hiljaa?

Lue lisää

KAKSI KUUKAUTTA SUOMESSA

Aurinkoinen syysiltapäivä. Haen lapsen iltap¨¨aiväkerhosta. Hän huutaa jo kaukaa ”äitiii! (eikä mamma) ja puhua pulputtaa suomeksi koko kävelymatkan kotiin. Pitkiä, polveilevia lauseita, välillä oikeita sanoja hakien. Ja tämä yhä useampana ja useampana iltapäivänä.

Lue lisää

MANDALAN MITTAINEN MAAILMA

Jotenkin viehätyn tästä mandaloiden katoavaisuudesta. Siinä on jotain samaa kuin omassa lohtumantrassani: Kun elämässä stressi keittää pahasti yli, ajattelen – tai ainakin yritän ajatella – että täällä sitä räpiköidään avaruudessa pyörivällä pallolla ja mitä ikinä mokailemme, pyyhkiytyy kumminkin ajan tomuun.

Lue lisää

MINÄKÖ MAAHANMUUTTAJA?

“No ethän sä ole mikään maahanmuuttaja”, puoliso huomautti, kun sanoin aikovani kirjoittaa kokemuksistani maahanmuuttajana Islannissa.

“Häh. Miksen ole? No mikä sitten? ”

“No tommonen, joka muuttaa vaan Pohjoismaiden välillä.”

“Miten niin VAAN pohjoismaiden välillä? Mikä tommonen? Onhan sekin maahanmuuttoa.”

Lue lisää

MITÄ ISLANTILAISET AJATTELEVAT SUOMALAISISTA JA ME HEISTÄ?

Photo by Jérémy Stenuit on Unsplash

Muutamaankin kertaan olen kuullut islantilaisten – esimerkiksi puolisoni sukulaisten – matkivan suomen kieltä ja se kuulostaa jokseenkin kaksoiskonsonanttien tykitykseltä.

Jos nimesi siis on esimerkiksi Pekka Hakkarainen, osut islantilaisen Suomi-stereotypian sydämeen.

Lue lisää