Lapsetkin ovat jo sen ikäisiä, että Suomi-kokemuksen muistaa vielä aikuisena; hyvässä ja pahassa. Nyt meillä on elämänmittainen kokemus muutosta ja rohkeus kohdata vaikeitakin asioita ja toivottavasti viisautta tehdä ensi kerralla paremmin. Muuttaminen kannattaa aina.
Islannissa on viimein herätty sellaiseen tilastotodellisuuteen, että saaren populaatiosta 15.6% on ulkomaalaisia. Vuoden 2022 toisella vuosineljänneksellä nettomaahanmuutto on korkeampaa kuin koskaan aiemmin. Rohkeimmat ennakoivat, että Islantiin syntyisi pelkästään neljän seuraavan vuoden aikana 15000 uutta työpaikkaa, joita täyttämään tarvittaisiin entistä enemmän ulkomaalaisia.
Kolmikymppiseksi Suomen käytännöllisellä moreenimaaperällä astioita helisemättömään kuivauskaappiin asetelleena, elo maanjäristysalueella tuntuu tietysti eksoottiselta. Talo tärisee muutaman sekunnin ajan ja kukkaruukkujen voi nähdä sheikkavan.
Monikulttuurisessa perhepedissä on joku aina vähän ulkona: Yksi melkein putoamassa, kun toinen levittäytyy mukavasti keskelle vuodetta X-asentoon. Kolmannella neljännen jalka suussa ja aamulla selkä kipeänä.
Aurinkoinen syysiltapäivä. Haen lapsen iltap¨¨aiväkerhosta. Hän huutaa jo kaukaa ”äitiii! (eikä mamma) ja puhua pulputtaa suomeksi koko kävelymatkan kotiin. Pitkiä, polveilevia lauseita, välillä oikeita sanoja hakien. Ja tämä yhä useampana ja useampana iltapäivänä.
Näin pääsi käymään, että reilu kuukausi on eloa Suomessa takana. Miltä nyt tuntuu? No, rehellinen vastaus on, että aika pöllämystyneeltä. Ehkä eniten konkreettisen Suomeen muuton j¨älkeen arkeen on vaikuttanut töiden alkaminen. Vielä täällä sumplitaan aikatauluja kuntoon ja punnitaan esimerkiksi, kannattaako tähän sirkukseen lisät¨ä lapsille harrastuksia. Aikaa on yhtä äkkiä paljon rajallisempi määrä kuin mitä Suomi-vuotta suunnitellessa kuvittelin. Jos siis kaavailet paluumuuttoa, kaikelle kannattaa varata enemmän aikaa.
Meillä koulun alku jännittää erityisestä syystä. Lapset menevät ensimmäistä kertaa elämässään suomalaiseen peruskouluun. Tähän asti opintie on taittunut islannin kielellä. Miten kouluvuosi sujuu, kun ympäröivä kieli vaihtuu? Mitä tapahtuu, kun suomea ei puhu vain äiti, vaan jokainen uusi kaveri ja opettaja?