Muutamaankin kertaan olen kuullut islantilaisten – esimerkiksi puolisoni sukulaisten – matkivan suomen kieltä ja se kuulostaa jokseenkin kaksoiskonsonanttien tykitykseltä.
Jos nimesi siis on esimerkiksi Pekka Hakkarainen, osut islantilaisen Suomi-stereotypian sydämeen.
Näin pääsi käymään, että reilu kuukausi on eloa Suomessa takana. Miltä nyt tuntuu? No, rehellinen vastaus on, että aika pöllämystyneeltä. Ehkä eniten konkreettisen Suomeen muuton j¨älkeen arkeen on vaikuttanut töiden alkaminen. Vielä täällä sumplitaan aikatauluja kuntoon ja punnitaan esimerkiksi, kannattaako tähän sirkukseen lisät¨ä lapsille harrastuksia. Aikaa on yhtä äkkiä paljon rajallisempi määrä kuin mitä Suomi-vuotta suunnitellessa kuvittelin. Jos siis kaavailet paluumuuttoa, kaikelle kannattaa varata enemmän aikaa.
Viimeisen parin vuoden aikana kaupunkikuvaan – niin Suomessa kuin Reykjavikissa – ovat ilmestyneet skuutit. Vai pitäisikö niitä kutsua scooteiksi? Sähköpotkulauta? Scootah? Keski-ikäinen ei tiedä. Nämä jalankulkijoita niittävät tappokoneet hirvittävät, mutta puoliso suorastaan rakastaa niitä. Hänen mielestään ne ovat kätevä tapa hurauttaa paikasta toiseen. Ehkä tämä liittyy insinöörien ajatteluun (itseajavat autot, ruuat dronella kotiin) tai sitten siihen faktaan, että hän on pari vuotta nuorempi. Sukupolvikokemus!
Kun on viettänyt yli kahdeksan vuotta poissa Suomesta, pidempi visiitti luo uusia Suomi-juttuja niin lapsille kuin aikuisille. Islanti-vuosien aikana olemme pyrähtäneet Suomessa vain lyhyesti, sillä meillä ei ole täällä asuntoa tai laajaa verkostoa, jossa suhaisimme sukulaistalosta toiseen. Niinpä varsinkin kuopuksen Suomi-muistot ovat olleet väläyksenomaisia päiviä Lintsillä, hotelliöitä tai käyntejä mummin luona. Välillä tuntuu, että koko […]