Paluumuuttajan päiväkirja
Olen islantilaisen puolison kanssa todennut, että Islannissa ja Suomessa ihmiset suhtautuvat hyvin eri tavalla vanhoihin kotiseutuihinsa. Tyypillisesti suomalainen kuvaa vanhaa kotipaikkakuntaansa tyyliin: ”Ei siellä mitään ole. Ei ikinä takaisin! Heti vaan pois, kun pääsee!” tai naureskelee vahingoniloisesti joillekin nähtävyyksille, joita on yritetty brändätä turistivetonauloiksi.
Lue lisää
-Äiti, mikset laittanut meitä Ruotsiin kouluun, niin olisin heti ymmärtänyt kaiken?
Eh, nähtävästi meidän kantasuomalaisten kohtalona on koko elämämme kuunnella, miten Ruotsi on aina parempi. Hieman marmatin puolisolle tuollaisesta imperialisesta viikinkiotteesta, mutta annoin olla ja keskityimme ”njuta av livet” siellä Åhlensin kattoterassilla Mujin kahvilassa, joka on muuten kiva näköalaterde Tukholman ylle.
Lue lisää
Islannissa pääsiäiseen ei kuulu samalla lailla pienet suklaiset yllätysmunat, kuten Suomessa, vaan pääsiäissunnuntaina avataan paaaaljon isompi suklaamuna, jonka sisältä löytyy karkkia ja kryptinen mietelause. Ja noita isoja munia syövät siis lapset ja aikuiset.
Lue lisää
-Onko tuo nyt niitä venäläisten koneita? Lapsi kysyi. Vaikka ensimmäinen reaktioni oli „höpsö, ei tietenkään“, jäi kysymyksestä hieman surullinen olo. Vaikka itselle ei sellainen käynyt mielessä, tajusin lapsen työstävän alitajuisesti sotauutisointia.
Lue lisää
Voiton puolella sentään ollaan, kun nämä ulkosuomalaislapset ovat jo kokeilleet näin montaa suomalaista talvilajia. Ja nyt kylmän päivän päätteeksi nuorinkin pyytää päästä saunaan!
Lue lisää
Jokin aika sitten tarkkasilmäinen puoliso kysyi, että mikä näitä ihmisiä vaivaa. ”Lokakuu”, vastasin lakonisesti. Luulisi, että toinen pohjoismainen olisi tunnistanut kaamoskooman vaikutukset katukuvaan! Puoliso oli bongannut tyhjiä katuja tai masentuneen oloisia kanssakulkijoita. Mustat takit, mustat kadut, märkä maa. Vanha virsi siitä, miten aamulla kun lähtee töihin on pimeää ja illalla kun palaa töistä on pimeää. Tämä tietysti naurattaa mustan huumorin ystävää, kun se kertoo niin paljon suomalaisesta mielenmaisemasta. ”Odotahan vielä marraskuuta”, veistelin viikingille pari viikkoa sitten.
Lue lisää
”Sinnehän sä voit laittaa ihan mitä vain”, ystäväni huudahti, kun juttelimme ohimennen blogistani. Siinähän se oikea juurisyy kirjoittamiselle onkin! Oma ääni. Itseilmaisu. Vapaus.
Ehkä olen alkanut kirjoittaa, koska ulkomailla asuessa, sitä on aina jotenkin sivussa – hiljaa?
Lue lisää
Aurinkoinen syysiltapäivä. Haen lapsen iltap¨¨aiväkerhosta. Hän huutaa jo kaukaa ”äitiii! (eikä mamma) ja puhua pulputtaa suomeksi koko kävelymatkan kotiin. Pitkiä, polveilevia lauseita, välillä oikeita sanoja hakien. Ja tämä yhä useampana ja useampana iltapäivänä.
Lue lisää
Jotenkin viehätyn tästä mandaloiden katoavaisuudesta. Siinä on jotain samaa kuin omassa lohtumantrassani: Kun elämässä stressi keittää pahasti yli, ajattelen – tai ainakin yritän ajatella – että täällä sitä räpiköidään avaruudessa pyörivällä pallolla ja mitä ikinä mokailemme, pyyhkiytyy kumminkin ajan tomuun.
Lue lisää
“No ethän sä ole mikään maahanmuuttaja”, puoliso huomautti, kun sanoin aikovani kirjoittaa kokemuksistani maahanmuuttajana Islannissa.
“Häh. Miksen ole? No mikä sitten? ”
“No tommonen, joka muuttaa vaan Pohjoismaiden välillä.”
“Miten niin VAAN pohjoismaiden välillä? Mikä tommonen? Onhan sekin maahanmuuttoa.”
Lue lisää
islanninsuometar.fi 