Islannissa on viimein herätty sellaiseen tilastotodellisuuteen, että saaren populaatiosta 15.6% on ulkomaalaisia. Vuoden 2022 toisella vuosineljänneksellä nettomaahanmuutto on korkeampaa kuin koskaan aiemmin. Rohkeimmat ennakoivat, että Islantiin syntyisi pelkästään neljän seuraavan vuoden aikana 15000 uutta työpaikkaa, joita täyttämään tarvittaisiin entistä enemmän ulkomaalaisia.
Islannissa pääsiäiseen ei kuulu samalla lailla pienet suklaiset yllätysmunat, kuten Suomessa, vaan pääsiäissunnuntaina avataan paaaaljon isompi suklaamuna, jonka sisältä löytyy karkkia ja kryptinen mietelause. Ja noita isoja munia syövät siis lapset ja aikuiset.
-Onko tuo nyt niitä venäläisten koneita? Lapsi kysyi. Vaikka ensimmäinen reaktioni oli „höpsö, ei tietenkään“, jäi kysymyksestä hieman surullinen olo. Vaikka itselle ei sellainen käynyt mielessä, tajusin lapsen työstävän alitajuisesti sotauutisointia.
Voiton puolella sentään ollaan, kun nämä ulkosuomalaislapset ovat jo kokeilleet näin montaa suomalaista talvilajia. Ja nyt kylmän päivän päätteeksi nuorinkin pyytää päästä saunaan!
Monikulttuurisessa perhepedissä on joku aina vähän ulkona: Yksi melkein putoamassa, kun toinen levittäytyy mukavasti keskelle vuodetta X-asentoon. Kolmannella neljännen jalka suussa ja aamulla selkä kipeänä.
Aurinkoinen syysiltapäivä. Haen lapsen iltap¨¨aiväkerhosta. Hän huutaa jo kaukaa ”äitiii! (eikä mamma) ja puhua pulputtaa suomeksi koko kävelymatkan kotiin. Pitkiä, polveilevia lauseita, välillä oikeita sanoja hakien. Ja tämä yhä useampana ja useampana iltapäivänä.
Jotenkin viehätyn tästä mandaloiden katoavaisuudesta. Siinä on jotain samaa kuin omassa lohtumantrassani: Kun elämässä stressi keittää pahasti yli, ajattelen – tai ainakin yritän ajatella – että täällä sitä räpiköidään avaruudessa pyörivällä pallolla ja mitä ikinä mokailemme, pyyhkiytyy kumminkin ajan tomuun.