Paluumuuttajan päiväkirja
Hipit! Nyt se on kesä virallisesti loppu Islannissakin ja peruskoulut alkoivat tänään kaikkialla täällä saarella. Toki kesän sijaan täällä on ollut semmoinen 10 asteen pintaan kohoava välikausikeli koko kesän, mutta kesäloma yhtä kaikki. Paluu arkeen koitti nyt siis meidänkin koulukkaille. Heillähän on ollut erikoispitkä loma, koska Suomessa koulut loppuivat aikaisemmin ja täällä vastaavasti alkavat myöhemmin elokuussa.
Lue lisää
Kolmikymppiseksi Suomen käytännöllisellä moreenimaaperällä astioita helisemättömään kuivauskaappiin asetelleena, elo maanjäristysalueella tuntuu tietysti eksoottiselta. Talo tärisee muutaman sekunnin ajan ja kukkaruukkujen voi nähdä sheikkavan.
Lue lisää
Olen islantilaisen puolison kanssa todennut, että Islannissa ja Suomessa ihmiset suhtautuvat hyvin eri tavalla vanhoihin kotiseutuihinsa. Tyypillisesti suomalainen kuvaa vanhaa kotipaikkakuntaansa tyyliin: ”Ei siellä mitään ole. Ei ikinä takaisin! Heti vaan pois, kun pääsee!” tai naureskelee vahingoniloisesti joillekin nähtävyyksille, joita on yritetty brändätä turistivetonauloiksi.
Lue lisää
-Äiti, mikset laittanut meitä Ruotsiin kouluun, niin olisin heti ymmärtänyt kaiken?
Eh, nähtävästi meidän kantasuomalaisten kohtalona on koko elämämme kuunnella, miten Ruotsi on aina parempi. Hieman marmatin puolisolle tuollaisesta imperialisesta viikinkiotteesta, mutta annoin olla ja keskityimme ”njuta av livet” siellä Åhlensin kattoterassilla Mujin kahvilassa, joka on muuten kiva näköalaterde Tukholman ylle.
Lue lisää
Jos itse on introvertti, ei omena kauas puusta putoa. Miten itse reagoisin, jos laitetaan vieraaseen maahan ja vieraskieliseen kouluun? Nykäsen sanoin: “Bon voyage -tunne” – olen kokenut tämän! Islannissa ystävyyssuhteiden solmimiseen on saattanut kulua jopa vuosia.
Lue lisää
Islannissa alitajuinen taakka lasten hyvinvoinnista siirtyi solidaarisemmin koko suvun harteille. Sillä oli yllättävän suuri vaikutus itseen, ja mielelläni olisin jatkanut siellä tutussa kuplassa ja kuumissa altaissa lillumista vielä kauemmin.
Lue lisää
Jokin aika sitten tarkkasilmäinen puoliso kysyi, että mikä näitä ihmisiä vaivaa. ”Lokakuu”, vastasin lakonisesti. Luulisi, että toinen pohjoismainen olisi tunnistanut kaamoskooman vaikutukset katukuvaan! Puoliso oli bongannut tyhjiä katuja tai masentuneen oloisia kanssakulkijoita. Mustat takit, mustat kadut, märkä maa. Vanha virsi siitä, miten aamulla kun lähtee töihin on pimeää ja illalla kun palaa töistä on pimeää. Tämä tietysti naurattaa mustan huumorin ystävää, kun se kertoo niin paljon suomalaisesta mielenmaisemasta. ”Odotahan vielä marraskuuta”, veistelin viikingille pari viikkoa sitten.
Lue lisää
Viimeisen parin vuoden aikana kaupunkikuvaan – niin Suomessa kuin Reykjavikissa – ovat ilmestyneet skuutit. Vai pitäisikö niitä kutsua scooteiksi? Sähköpotkulauta? Scootah? Keski-ikäinen ei tiedä. Nämä jalankulkijoita niittävät tappokoneet hirvittävät, mutta puoliso suorastaan rakastaa niitä. Hänen mielestään ne ovat kätevä tapa hurauttaa paikasta toiseen. Ehkä tämä liittyy insinöörien ajatteluun (itseajavat autot, ruuat dronella kotiin) tai sitten siihen faktaan, että hän on pari vuotta nuorempi. Sukupolvikokemus!
Lue lisää
islanninsuometar.fi 