Hipit! Nyt se on kesä virallisesti loppu Islannissakin ja peruskoulut alkoivat tänään kaikkialla täällä saarella. Toki kesän sijaan täällä on ollut semmoinen 10 asteen pintaan kohoava välikausikeli koko kesän, mutta kesäloma yhtä kaikki. Paluu arkeen koitti nyt siis meidänkin koulukkaille. Heillähän on ollut erikoispitkä loma, koska Suomessa koulut loppuivat aikaisemmin ja täällä vastaavasti alkavat myöhemmin elokuussa.
Islannissa heti ekaluokalta alkaa viikoittain toistuva oppiainekokonaisuus nimeltä ”listasmiðja”. Tämän voisi kääntää vapaasti taidepajaksi. Noilla tunneilla rotatoidaan muutama viikko kerrallaan kotitaloutta, käsitöitä, sirkusta, joogaa, näyttelemistä ja kuvataiteita. Hankehumppaa? Mene ja tiedä. Mielestäni on hauskaa ja hyödyllistä, että lapset oppivat esimerkiksi leipomista jo 6-vuotiaina. Lisäksi vaihtelu takaa, ettei jumitu vuodeksi inhokkiaineeseensa kuten paininjalka ompelulankasuttuun.
Näin pääsi käymään, että reilu kuukausi on eloa Suomessa takana. Miltä nyt tuntuu? No, rehellinen vastaus on, että aika pöllämystyneeltä. Ehkä eniten konkreettisen Suomeen muuton j¨älkeen arkeen on vaikuttanut töiden alkaminen. Vielä täällä sumplitaan aikatauluja kuntoon ja punnitaan esimerkiksi, kannattaako tähän sirkukseen lisät¨ä lapsille harrastuksia. Aikaa on yhtä äkkiä paljon rajallisempi määrä kuin mitä Suomi-vuotta suunnitellessa kuvittelin. Jos siis kaavailet paluumuuttoa, kaikelle kannattaa varata enemmän aikaa.
Meillä koulun alku jännittää erityisestä syystä. Lapset menevät ensimmäistä kertaa elämässään suomalaiseen peruskouluun. Tähän asti opintie on taittunut islannin kielellä. Miten kouluvuosi sujuu, kun ympäröivä kieli vaihtuu? Mitä tapahtuu, kun suomea ei puhu vain äiti, vaan jokainen uusi kaveri ja opettaja?