Paluumuuttajan päiväkirja
Olen islantilaisen puolison kanssa todennut, että Islannissa ja Suomessa ihmiset suhtautuvat hyvin eri tavalla vanhoihin kotiseutuihinsa. Tyypillisesti suomalainen kuvaa vanhaa kotipaikkakuntaansa tyyliin: ”Ei siellä mitään ole. Ei ikinä takaisin! Heti vaan pois, kun pääsee!” tai naureskelee vahingoniloisesti joillekin nähtävyyksille, joita on yritetty brändätä turistivetonauloiksi.
Lue lisää
Monikulttuurisessa perhepedissä on joku aina vähän ulkona: Yksi melkein putoamassa, kun toinen levittäytyy mukavasti keskelle vuodetta X-asentoon. Kolmannella neljännen jalka suussa ja aamulla selkä kipeänä.
Lue lisää
Islannissa alitajuinen taakka lasten hyvinvoinnista siirtyi solidaarisemmin koko suvun harteille. Sillä oli yllättävän suuri vaikutus itseen, ja mielelläni olisin jatkanut siellä tutussa kuplassa ja kuumissa altaissa lillumista vielä kauemmin.
Lue lisää
Jokin aika sitten tarkkasilmäinen puoliso kysyi, että mikä näitä ihmisiä vaivaa. ”Lokakuu”, vastasin lakonisesti. Luulisi, että toinen pohjoismainen olisi tunnistanut kaamoskooman vaikutukset katukuvaan! Puoliso oli bongannut tyhjiä katuja tai masentuneen oloisia kanssakulkijoita. Mustat takit, mustat kadut, märkä maa. Vanha virsi siitä, miten aamulla kun lähtee töihin on pimeää ja illalla kun palaa töistä on pimeää. Tämä tietysti naurattaa mustan huumorin ystävää, kun se kertoo niin paljon suomalaisesta mielenmaisemasta. ”Odotahan vielä marraskuuta”, veistelin viikingille pari viikkoa sitten.
Lue lisää
Itse roikun ikuisessa laastarisuhteessani Suomeen: Kesäisin haaveilen, miten olisi kiva asua Suomessa, vaikka usein loman lopuksi jo herää kaipuu takaisin Islannin kotiin. Oma identiteetti ikään kuin taipuu (ei taitu). Lapsettomana sitä taas voisi rohkeammin suhata maiden väliä.
Lue lisää
Aurinkoinen syysiltapäivä. Haen lapsen iltap¨¨aiväkerhosta. Hän huutaa jo kaukaa ”äitiii! (eikä mamma) ja puhua pulputtaa suomeksi koko kävelymatkan kotiin. Pitkiä, polveilevia lauseita, välillä oikeita sanoja hakien. Ja tämä yhä useampana ja useampana iltapäivänä.
Lue lisää
Eräänä iltana tällä viikolla kuopuksen alahuuli alkoi väp¨ättää. Reilun kymmenen vuoden äitiyskomennuksella sitä jo on kaikenlaista vaivaa laastaroinut, mutta hiljainen ”kaipaan Islantiin” iski kuin viikinkimiekka sydämeen. Voi ei, nyt jo, ajattelin salaa. Vajaa kuukausi vasta takana. Mitä ihmettä sanoisin. Olo oli kuin noita-akalla, joka oli houkutellut Hannun ja Kertun piparitaloon: Kyllä siellä Suomessa sitten elo […]
Lue lisää
islanninsuometar.fi 