Islannissa on viimein herätty sellaiseen tilastotodellisuuteen, että saaren populaatiosta 15.6% on ulkomaalaisia. Vuoden 2022 toisella vuosineljänneksellä nettomaahanmuutto on korkeampaa kuin koskaan aiemmin. Rohkeimmat ennakoivat, että Islantiin syntyisi pelkästään neljän seuraavan vuoden aikana 15000 uutta työpaikkaa, joita täyttämään tarvittaisiin entistä enemmän ulkomaalaisia.
Monikulttuurisessa perhepedissä on joku aina vähän ulkona: Yksi melkein putoamassa, kun toinen levittäytyy mukavasti keskelle vuodetta X-asentoon. Kolmannella neljännen jalka suussa ja aamulla selkä kipeänä.
Jos itse on introvertti, ei omena kauas puusta putoa. Miten itse reagoisin, jos laitetaan vieraaseen maahan ja vieraskieliseen kouluun? Nykäsen sanoin: “Bon voyage -tunne” – olen kokenut tämän! Islannissa ystävyyssuhteiden solmimiseen on saattanut kulua jopa vuosia.
”Sinnehän sä voit laittaa ihan mitä vain”, ystäväni huudahti, kun juttelimme ohimennen blogistani. Siinähän se oikea juurisyy kirjoittamiselle onkin! Oma ääni. Itseilmaisu. Vapaus.
Ehkä olen alkanut kirjoittaa, koska ulkomailla asuessa, sitä on aina jotenkin sivussa – hiljaa?
Muutamaankin kertaan olen kuullut islantilaisten – esimerkiksi puolisoni sukulaisten – matkivan suomen kieltä ja se kuulostaa jokseenkin kaksoiskonsonanttien tykitykseltä.
Jos nimesi siis on esimerkiksi Pekka Hakkarainen, osut islantilaisen Suomi-stereotypian sydämeen.
Islannissa heti ekaluokalta alkaa viikoittain toistuva oppiainekokonaisuus nimeltä ”listasmiðja”. Tämän voisi kääntää vapaasti taidepajaksi. Noilla tunneilla rotatoidaan muutama viikko kerrallaan kotitaloutta, käsitöitä, sirkusta, joogaa, näyttelemistä ja kuvataiteita. Hankehumppaa? Mene ja tiedä. Mielestäni on hauskaa ja hyödyllistä, että lapset oppivat esimerkiksi leipomista jo 6-vuotiaina. Lisäksi vaihtelu takaa, ettei jumitu vuodeksi inhokkiaineeseensa kuten paininjalka ompelulankasuttuun.
Muistatteko, kun koulussa piti valita valinnaisaine? Saksaa mainostettiin 90-luvulla tulevaisuuden hyödyllisenä EU-kielenä, jota puhuu peräti 80 miljoonaa potentiaalista virkamiestä. Saksaa jatkoinkin aina ylppäreihin asti, josta kirjoitin laudaturin. Puhunko saksaa? Leider nicht, mutta on siitä ollut hupia asiakaspalvelussa sekä islantia opiskellessa. Ylipäänsä kaksikielisyyden tai kielen oppimisen ajattelu hyöty edellä karahtaa kantoon. Kieli kun on tunneasia! Lapset oppivat kieltä, jos haluavat oppia.