Kävimme hiljattain lasten kanssa ruotsinlaivalla. Siis, kröhöm, toisen kerran kahdeksan kuukauden sisällä.

Oikeastaan hämmästyin itsekin, miksi niin jääräpäisesti halusin tarjota ulkosuomalaisille lapsilleni ruotsinlaivakokemuksen. Siis juuri, kun olimme muuttaneet Suomeen, rahaan lapset Ruotsiin.

Vaan olisiko se juttu siinä, että kyllä risteilyllä on käytävä, että tajuaa suomalaisuutta. ”Omat lapset laivalla” oli nähkääs aivojeni valmiiksi käsikirjoittama lapsuusmuisto: Pallomeret (joita ei koronan takia ollutkaan), merimiesaamiaiset, karkkiöverit. Moottorin jyskytys autokannen alla. Suomi-kokemukset, joita he eivät tienneet kaivanneensa! Kuvittelinko vai peräti tiesinkö, että lapseni ymmärtävät minun lapsuuttani paremmin käymällä risteilyllä?

Kas kun lapsenahan se oli kova juttu. Bussimatka Savosta terminaaliin. Tax free shopin saalis kaadettuna hyttisängylle. Lakufiguurit ja hampaat rikkovat hedelmäkarkit, joilla käytiin valuuttakauppaa. Pimeässä loistava neonvärinen tikku Jaffa-lasissa laivan discossa. Yksikätinen rosvo -peliautomaatti, johon sai vanhemmilta kerjättyä kolikoita. Tukholma, jossa suuri maailma asui.

Kulttuuriteko. Eikö niin?

Vaan sieltähän se oman sukupolveni ahdistus taas kurkki. Onko oikein reissata Itämerta edestakaisin huvin vuoksi? Eikö tässä pitäisi olla korkeintaan menossa junalipuilla reilaamaan Eurooppaan ja sivistää lapsia museokäynneillä? Onko tämä nyt vähän junttiakin? Ja koronat päälle. Olen muuten alkanut miettiä, onko enää oikein mitään asiaa, josta ei tässä zeitgeistissa tulisi jotenkin syyllinen olo? (Tähän taustaääneksi mainion lastenohjelma Sherlock Jakin huippukohta, jossa Sherlock kääntyy ja huutaa: ”Sillä SINÄ olet syyllinen!” Tuosta on muuten tullut kaksikielisen perhemme lentävä lause, jota puoliso hokee. Ja taas karkaa sivuraiteille…)

Lasten ruotsalaisserkkujen vanhemmille risteilyä ei onneksi tarvinnut selventää. He olivat heti hengessä mukana ja viestittelivät:

”Tietysti teette sen. KLASSIKKO! Hyvin tehty!!!” ja perään viestejä, miten olisivat halunneet olla mukana. Hyvä suku, parempi mieli.

Kelluva talo

Ensimmäisellä risteilykerralla (syyskuussa) me kiltisti köpöttelimme terminaalista rokotustodistuksia muovitaskussa rintaa vasten painaen suht tyhjälle promenadille.

Heti, kun pienempi oli tullut laivaan:

-Vauuu! Näin iso. Siis kuin talo! Monta kerrosta tässä on? (pomppii pitkin käytävää)

Tällainen se on suomalaisen telakkateollisuuden tuote, myhäilin.

Eikä tässä vielä kaikki. Intoa lisäsi lasihissi, joka kuljetti matkustajia kerrosten välillä. ”Lúxus” tai ”kúl” taisivat olla sanoja, jolla islantilaislapset kaikkia viileitä kokemuksia kuvaavat.

Vitosluokkalainen, joka oli juuri historiassa lukenut Titanicista, kysyi hieman varmistellen, että upotaanko me nyt. (Toisella risteilykerralla kysyi epäselvän kuulutuksen kaikuessa hyttiin, että kuuluttiko se että nyt upotaan.) Luotto on kova!

Kun tässä nyt kerran hurviteltiin, lapset saivat laivan baarissa sellaiset mehuissa loistavat jääpalavalot. Muista lapsuuteni neontikku! Nähtävästi nykylapset on kyllästetty jo niin paljon spektaakkelimaisemmilla kokemuksilla, ettei jääpalavalot aiheuttaneet suuria tunteita. Baarimikko neuvoi ottamaan valokuutiot kotiin ja säilyttämään aterimien kanssa, niin niitä voisi käyttää vielä ainakin vuoden. Vaikka emme nyt puhu ekoteosta, on kiva, että tuollaistakin oli mietitty. Muutenkin asiakaspalvelu oli tosi hyvää molemmilla kerroilla ja se on on tällaiselta ulkomailla aspa-tehtävissä mankeloidulta mamulta paljon sanottu se.

Tukholma, Stockholm, Stokkhólmur

Ruotsiin tullessa istuimme tikkana buffetaamiaisella ikkunapaikalla skärgårdenia ihaillen. Huomasi muuten eron syyskuisen ja maaliskuisen risteilyn välillä: Siinä missä koronasyksynä laiva oli melkein tyhjä, keväällä väki on palannut risteilyille ja jonottaa sai tarjotin ojossa. Omasta nuoruudesta valikoima on muuttunut siten, että buffetin vegaanivaihtoehdot ovat jo ihan valtavirtaa.

Monille lasten kanssa matkustaville on varmaan itsestäänselvyys, että aamiaiset, ruokailut ja bussikuljetus Tukholmaan kannattaa varata jo hupirallia tilatessa. Puoliso ihmettelikin, miten meikäläinen oli niin organisoinut, että lähtöselvitysautomaatti sylki meille bussilippua ja aamiaiskorttia. Jos et siis tiennyt, meikäläisten matkustustyyliä kiteyttää paremmin kertomus skuuttiretkestämme. Mutta aina voi oppia matkanjärjestäjäksi keski-ikäisenä!

Tukholman parasta antia kuopukselle oli ruotsin kieli. Siis sellainen pikku fakta, että se on niin lähellä islannin kieltä. Viikinkihän siinä retosteli lapsille:

-Katsokaas lapset, täällä voi tilata islanniksi ja ne ymmärtää! Kuopus siitä riemastuneena:

-Äiti, mikset laittanut meitä Ruotsiin kouluun, niin olisin heti ymmärtänyt kaiken?

Eh, nähtävästi meidän kantasuomalaisten kohtalona on koko elämämme kuunnella, miten Ruotsi on aina parempi. Hieman marmatin puolisolle tuollaisesta imperialisesta viikinkiotteesta, mutta annoin olla ja keskityimme ”njuta av livet” siellä Åhlensin kattoterassilla Mujin kahvilassa, joka on muuten kiva näköalaterde Tukholman ylle.

Lapset saivat valita kaupasta pikku tuliaiset ja tietysti suuntasivat ruotsalaisen muotiteollisuuden lippulaivafirmaan ja valitsivat lippikset.

Kävimme molemmilla kerroilla myös vanhassa kaupungissa. Kuopuksesta oli ihmeellistä, että Ruotsissa todella on kuningas. No onhan se varmaan monesta aikuisestakin 2020-luvulla ihmeellistä, mutta tuo kuopuksen käsitys kuninkaasta perustuu varsin grimmiläiseen näkemykseen, että heillä on yksinvaltainen asema. Oma suomalaisuuteeni taas näkyy siinä, että minähän tiedän Ruotsin kuningasperheen käänteet ja Estellen uudet silmälasit paremmin kuin pikkuserkkujeni nimet. Islannissa Ruotsin hovin sijaan seurataan (tai ketkä seuraa, ketkä ei) Tanskan hovia.

Jos olette ihmetelleet, minne Hare Krisna -kulkueet ovat kadonneet Helsingin keskustasta, voin paljastaa, että he ovat Tukholmassa. Sattumaa tahi ei, molemmilla kerroille bongasimme tuon värikkään kulkueen ja kuopus keräsi kehuja tekemällä tanssimuuveja hare raman tahtiin.

Löysimme myös kiinnostavan nörttikirja/lautapelikaupan vanhasta kaupungista ja vietimme siellä hyvän tovin. Sitten vohvelikahvien virvoittamana takaisin laivalle.

Ruotsinlaivan top viisi

Jos jaksoit tänne asti lukea, ehkä sinäkin jo harkitset siellä pientä kesäristeilyä ja kuulet Tukholman kutsun. Kuopus muuten hokee ”sjuttiosju” sellaisella ruotsalaisella suhuässällä.

Kerätäänpä tähän pieni kiteytys, miksi edelleen on ihan kiva lähteä merille semminkin, jos on alaikäisiä huolettavia:

1. Ohjelmaa lapsille:
   Harri Hylje (lapsista kiusallista, mutta minä olin siellä lastendiscossa aktiivisin tanssija. EI kuvia). Lisäksi lapsille on kannella viisi jokin Funland tahi muu säilömö, jossa tertut voivat piirtää, olla pallomeressä ja vanhemmat istua kahvilla. Myös paljon ohjelmaa kuten bingoja tms.
   
2. Ohjelmaa myös nuorille: Perheen 11-vuotias jaksoi tuntikaupalla ratkoa isänsä kanssa Hack on deck -rataa, jossa ratkotaan erilaisia koodeja vihjeiden perusteella. Hauska ja hyvin toteutettu idea!
   
3. Buffetaamiainen: Nyt kun on tutkitusti todettu, että tasa-arvoisissa maissa on uupuneimmat äidit, niin on ihan kiva, että joku muu on tehnyt sen aamupalan ja voit koomata merta katsellen.
   
4. Tukholma. Kun olet käynyt Tukholmassa, olet ollut ulkomailla ja huomaat ehkä inspiroituvasi siitä. Islannista et pääse kuin lentokoneella pakoon Alcatrazista Atlantin keskeltä.
   
5. Asiakaspalvelu. Nyt on kyllä laivayhtiö napannut ehkä mukavimmat asiakaspalvelijat koko Suomen aikanamme. Puolison lakoninen kommetti: No kun ne erotti ne muut koronan aikana, niin hyvät on vaan jäljellä. Mutta pitäkää heistä kiinni!
   
   
   Siskoltani oppimalla vinkkikutosella vielä vinkkaan, että jos haluatte rauhassa olla spa-osastolla, sinne kannattaa hyökätä heti laivan lähtiessä satamasta.
   
   

Tuo maaliskuinen risteilykerta oli oikestaan puolison nelikymppisten juhlistamista varten ostettu reissu. Ehkä tässä viisikymppisiä sitten juhlitaan jollain Karibian risteilyllä? Reykjavikin satamassa on muuten kesäisin noita suuria ökyristeilijöitä ja lapset sellaiseen kovasti haluaisivat. Minusta ne ovat kuitenkin sellainen kauhuskenaario, jota haluan välttää niin kauan kun henki pihisee. Mutta niinhän sitä ajatteli nuorempanakin, että joku pakettimatka Teneriffalle on boring, mutta perheen kanssa tuommoiset valmispaketit säästävät hermoja. Tässä sitä saa painia sinä olet syyllinen -skenaarion kanssa maailman mittakaavassa varmaan loppuelämän.

Jotta ympyrä sulkeutusi, tämä essee tulee päättää masentuneen laivataikurin, Taikuri-Pasin kiteytykseen: ””Tervetuloa laivaan! Välkommen till bordet. Taika-Pasin taianomainen taikashow kannella 8. Kello 06:30, 10:00, 12:65 ja kello 15:00. Lisäksi illan maagisen kutkuttavat kattaukset Taika-Pasin hassunhauska tillin-tallin-taika-show lapsille”.