Pieni pääsiäispysähdys on tullut meillä tarpeeseen. Tosin kuopuksella menee edelleen hieman sekaisin nämä pääsiäiset, halloweenit, joulut, öskudagurit (islantilainen naamiaispäivä helmikuussa) ja synttärit, mitä näitä nyt on. Ja ei ihme, kun viime viikonloppuna aloin kaivaa jotain noitamaista päällepantavaa ja manageerasin lapsia tekemään virpomavitsoja.

-Siis onko nyt halloween, kuopus kysyi vetäen päälleen Harry Potter kaapua. Sitä samaa, jota sisko oli käyttänyt halloweenina ja öskudagurina Islannissa.

Virpomavitsojen saaga

Muistuttelin lapsia, miten olimme Suomi-koulussa Reykjavikissa jo, kröhöm, useana vuonna tehneet virpomavitsat, opetelleen virpomalorun ja halukkaat olivat pukeutuneet noidiksi. Isompi lapsista kyllä muisti tämän, mutta kuopukselle ei nähtävästi vitsojen askartelu ollut Islannissa jättänyt mitään muistijälkeä! Jos ei äiti ollut osannut tätä Suomi-koulussa opettaa, olkoon siis kertaus opintojen äiti.

Siinä missä olen – räntäsades***ntuulta uhmaten – rymynnyt Islannin pusikoissa opetusta edeltävänä iltana (miksi tehdä asiat ajoissa?) etsimässä edes jotain etäisesti pajua muistuttavaa puulajia ja lopulta löytänyt viidakkoveistä (linkkari) käyttäen lapsosille askarreltavaa, täällä Suomessa luulisi, että kevätauringon säteiden lämmittäessä olisi vihellelen käynyt noukkimassa muutamat pörheät pajunkissaset aamulenkillä. Vaan ei. Siinä sunnuntaiaamuna – tyhjä katse, kahvikuppi kädessä  – tajusin, että scheisse, sehän on palmu- tahi muu aasillaratsastussunnuntai ja nyt tulisi muuten virpojat. No ei muuta kun kaartaen kauppakeskukseen ja sieltä hollantilaista kukkien tehotuotantoa tukien ja maailmaa saastuttaen ylihintaista virpomavitsaa takakonttiin.

Ironista kyllä, höyhenet olin hakenut jo kuukautta aiemmin. Samoin kuin rairuhon siemenet ja mullan. Ainoat rairuohot lapset istuttivat koulussa ja iltapäiväkerhossa. No, ne viisi rairuohopussia voi sitten kuljettaa Islantiin ensi vuotta varten.

Ilon kautta saatiin sitten kumminkin vitsat kokoon. (Perinteiset “kenellä hienoin?” ja vääränvärinen höyhen jäljellä, te tiedätte.) Mutta aika kultaa vitsat!  Minua muuten naurattaa isomman lapsen neljävuotiaana Islannissa lanseeraama nerokas versio virpomarunosta. Ymmärrettävästi ilmaisut kuten “tulevaks vuodeks” ovat nelivuotiaan perspektiivillä abstrakteja. Siispä hänen runonsa kuului: “Virvon varvon, tuoreeks terveeks, lähteväks huoneeks…” Lähteväks huoneeks! 

Viikinki taas ei perustanut virpomajutuista ollenkaan, vaan toimi vain kuskin roolissa, kun lähdimme kiidättämään viime hetken vitsalähetystä lähisukulaisille. Naapurustoon meidän lapset eivät uskaltaneet mennä virpomaan, mutta matkallamme bongasimme muutamia virpomaseurueita ja pystyin todistamaan lapsille, että näin meillä Suomessa kuulkaas trullit on liikkeellä.

Miten islantilainen pääsiäinen eroaa suomalaisesta?

Islannissa kouluissa ja töissä on paljon pidempi pääsiäisloma ja monet lähtevätkin esim. matkoille tai kesämökeille.

Islannissa pääsiäiseen ei kuulu samalla lailla pienet suklaiset yllätysmunat, kuten Suomessa, vaan pääsiäissunnuntaina avataan paaaaljon isompi suklaamuna, jonka sisältä löytyy karkkia ja kryptinen mietelause. Ja noita isoja munia syövät siis lapset ja aikuiset. 

Islannissa munia on siis isosta valtavaan. Koko 4 on ns. normaali ja silloin munalla on korkeutta 15-20 cm!

Islannissa ei tunneta virpomaperinnettä, noitia, mämmiä, pashaa tms. suomalaisia pääsiäisjuttuja. Mämmin eduksi mainittakoon, että puoliso on perheestämme ainoa, joka tykkää siitä! Mielestäni suomalainen pääsiäinen on noitineen ja virpomisineen paljon uniikimpi ja hauskempi: Miksi emme käytä sitä aktiviisemmin maamme markkinoinnissa? Kysyn vaan.

Islannissa kyllä pääsiäissunnuntaina piilotellaan munia (siis niitä valtavia) ja lapset saavat niitä etsiä. Pääsiäispöydässä taitaa olla lammasta, kuten Islannissa muutenkin vuoden ympäri. Ja niin, pääsiäinen, sehän on islanniksi “páska” ja tästä tietysti suomalainen hieman hätkähtää, kun ensimmäistä kertaa näkee sanoja “páskaegg” ja “páskaöl” sekä “páskafrí”. Iloista pääsiäistä toivotetaan muuten “Gleðilega Páska”.

Suomessa olen huomannut, että esimerkiksi pitkäperjantai on muuttunut poissaollessani. Mielestäni vielä 10 vuotta sitten, kun about muutin maasta, pitkäperjantaina suurin osa kauppoja ja huvituksia oli kiinni. Puhumattakaan siitä, kun meikäläinen oli lapsi (ja hiihti ylämäkeen kouluun), miten kaikki oli kiinni ja oikeasti vanhemmat mietti, saako kaverille edes soittaa (lankapuhelimella). Vanhempieni lapsuudessa pitkäperjantaina ei saanut edes mennä ulos tai kaverille leikkimään, vaan kuunneltiin virsiä ja saarnoja radioista, niin raskasmielinen pyhä se oli! Nyt olin hieman hämmentynyt, että eilen esimerkiksi sain lapset ilman mitään ongelmia elokuviin kauppakeskukseen ja siellä muuten oli kaikki kaupat tavallisesti auki. Eli ei ollut mitään perjantaisynkkyyttä. Tällaista itseruoskintaa ei muuten mielestäni islantilaisiin pyhiin juuri koskaan kuulu. Että siitä ristiinnaulitsemisestakin jotenkin katsotaan eteenpäin jo sinne hauskempiin hetkiin.

Elämäni pääsiäisovena

Jos luulitte päässeenne jo pääsiäisaskarteluista tarinoinnista, luulitte väärin.

Minä, joka näin nelikymppisenä olen tullut siihen tulokseen, että olen suuntautunut urallani väärin ja minun olisi pitänyt olla joko askartelunohjaaja (tai Harri Hylje, ruotsinlaivan maskotti), hain siinä lasten viettäessä pitkäperjantaita elokuvissa materiaalit ns. pääsiäisoviin.

Viime vuosina on yleistyneet erilaiset ”tonttuovet” ja nyt nähtävästi myös ”pääsiäisovet”. Jos olette tämmöiseltä välttyneet, kyseessähän on sisustuselementti aka turhake, joka asetetaan koristeeksi. Ovihan ei johda minnekään ja kai sitä voisi periaatteessa tarinoida, että tästä nyt voi mennä joku maahinen, tipu tai pupu. Muuten suomalainen sisustustavaroita valmistava merkki myy valmiita pääsiäisovia about 30 euron hintaan. Eli ei se ole hullu joka pyytää…

Itsehän siis ”säästin”, kun ostin maalit, puuovet, nurmimatot, pikkuruiset puumunat ja ruukut ovien koristeluun, eikä ollut kuin viiskymppiä kolmen oven tykötarpeet.

Mutta siinä ne ovat pääsiäisovemme ja aion muuten nekin kuljettaa Islantiin:

Siinä pääsiäisovia maalatessa ja iloiten vielä parin päivän vapaista, tunsin, miten olen kaivannut breikkiä. Aivot alkoivat taas puskea hulluja (bisnes)ideoita kuin rairuohoa ja työstää, mitä sitä voisikaan tehdä Islantiin palatessa, jos vaan uskaltaisi, eikä pelkäisi pitkäperjantaimaista konkurssia. Siinä mielessä tässä kolkuttelen elämäni pääsiäisoven takana. Ovi ei ihan vielä ole auki, mutta on se nyt ainakin nätti ja ehkä jollain tonttuvoimilla sekin vielä avautuu.