Suomessa on Islantiin verrattuna se hyvä puoli, että täällä on – ainakin jossain vaiheessa talvea – tarpeeksi lunta ja riittävän tyyntä lumileikkeihin. Islantilaisen sanonnan mukaan, jos et pidä säästä Islannissa, odota viisi minuuttia. Tällä tarkoitetaan, että sää todennäköisesti vaihtuu pian. On tyypillistä, että saman päivän aikana sataa, paistaa, tulee ja on tyyntä. Islannin vuosieni aikana on toki ollut lumisia talvia, mutta koskaan ei oikein tiedä, kestääkö lumi maassa tunnin, päivän vai pidemmän aikaa. Usein pelkkä merituuli voi tehdä hankalaa jo ihan ulkona olosta. Samoin kesällä on otettava kaikki irti aurinkoisesta päivästä, koska se voi olla kesän ainoita!

Kun islantilaiset ovat kysyneet minulta, onko Suomessa paljon lunta, olen usein vastannut, että yleensä ainakin tammi-helmikuussa, ellei nyt ole aivan katasrofaalinen talvi. Ja niin se näyttäisi Suomettaressa olevan sammakkoprofessorin vikaa, kun lunta on tullut tupaan juurikin tammi-helmikuussa.

Näin talvella sitä haluaisi lasten kokevan luistelun, hiihdon ja lumileikkien riemun. Siis samanlaisena, kun itse on kokenut pienenä. Tunne on siirrettävä jälkipolville ennen kuin ilmastonmuutos imaisee viimeisetkin lumipälvet.

Raahasinkin lapset ulos heti, kun huomasin, että nuoskalumesta saa lumiukkoja. Lapset ovat nimittäin aika monta kertaa yrittäneet tehdä pakkaslumesta palloja ja pettyneet, kun lumi ei ole tarpeeksi märkää muotoiluun. Nuoska, puuteri- tai muilla lumisanoilla briljeeraus ei oikein vielä kuulu meidän kaksikielisten lasten repertuaariin, joten lunta on vaan käsin kokeiltava ja testattava.

Luistelemaan!

Sen verran päätin sijoittaa, että ostimme lapsille luistimet, jotta he voisivat kokea luistelun ulkojäillä. Moni muukin tainnut intoutua samasta puuhasta, sillä kaupoista tuntuivat olevan melkein kaikki tietyn koon luistimet loppu. Islannissa luistelua voi lähinnä harrastaa sisähalleissa, joissa voi vuokrata luistimet ja suhata ympyrää musiikin ja valonvälkeen tahdissa. Ulkojäitä ei oikein ole, koska järviä on vähän (ja on liian tuulista) ja Atlantti sula vuoden ympäri. Täällä Suomessa kuopuskin on oppinut tasapainon salat ja jäällä on vierähtänyt jopa kolme tuntia.

Suomalaisena sitä muistaa vielä jääkiekon -95 kultajuhlat ja miten silloin itsekin intoutui jääpallon pelaamisesta jossain valaistulla koulunpihan jäällä. Luisteluhan oli ala- ja yläasteella ihan perusliikuntaa ja pakkasraja luistinten rahjaamiseen kouluun taisi olla ripsakat -20 astetta! (Sitä jalkojen pistelyä, kun villasukan sai riuhdottua luistimesta esiin!) Talviurheilu on nyt olympialaisten takia muutenkin tapetilla. Tässäkin huomaa elävänsä kaksikulttuurista arkea: Tuntuu välillä oudolta, ettei omille lapsille tai puolisolle suomalaiset hiihtäjät tai jääkiekkossankarit sano yhtään mitään. Toisaalta itse on yhtä ulkona tilanteissa, jossa kiljutaan kurkku suorana jotain käsipallon tuloksia.

Toinen lapsista oli päässyt kokeilemaan hiihtoa koulussa – ensimmäistä kertaa elämässään. Oli kuulemma hieman vaikeaa ja oli kaatunut! Itse taisin olla suksilla ekaa kertaa joskus 3-4-vuotiaana. Muistelin myös puolisolle, miten oli ihan tavallista lapsena/nuorena lähteä hiihtämään yksinään metsälenkkiä valaistulle ladulle vielä myöhään illalla. Mutta ehkä sekin on enemmän savolaisen lapsuuden peruja? Jos muuten Islannissa puhuu hiihdosta, sillä yleensä tarkoitetaan laskettelua, eikä moni ole kokeillut perinteistä hiihtoa ollenkaan.

Mäenlaskua Möskärissä

Näin laskiaisen korvilla googlailin pääkaupunkiseudulta isoa pulkkamäkeä ja sellainen löytyikin Möskäristä. Puoliso puhui koko ajan ”muskarista”, mutta paikka siis on Möskäri.

Ihan klassikkopulkilla vedeltiin mäet alas. Etummainen pulkassa aina aurasi tietä niin paljon, että tuli ainakin naama pestyä!

Omassa lapsuudessa lumileikkeihin liittyi paljon mielikuvitusta: Milloin oltiin intiaaneja, jotka ahkioissasan (pulkat) vetelivät lihakimpaleita (lumiset jääkimpaleet) ja viljelivät kahvia vuorenrinteellä (lumeen tuikatut oksat). Kun ei ollut noita huomiosta kilpailevia älylaitteita, ei! Mutta voiton puolella sentään ollaan, kun nämä ulkosuomalaislapset ovat jo kokeilleet näin montaa suomalaista talvilajia. Ja nyt kylmän päivän päätteeksi nuorinkin pyytää päästä saunaan!