Lasten ystävystymisen haasteita seuratessa huomaan, että odotukset Suomi-vuodesta eivät välttämättä jetsulleen tule toteutumaan. Onko vuosi siis pilalla, vaikkei uusia kaverisuhteita syntyisi?

Vaikka muutimme avoimin mielin, ns. takki auki ja aistit avoinna (heh), kieltämättä takaraivossa iti ajatus, että tänä vuonna muuten solmitaan kaverisuhteita.

Toisaalta, jos itse on introvertti, ei omena kauas puusta putoa. Miten itse reagoisin, jos laitetaan vieraaseen maahan ja vieraskieliseen kouluun? Matti Nykäsen sanoin, “bon voyage”, olen kokenut tämän! Islannissa ystävyyssuhteiden solmimiseen on saattanut kulua jopa vuosia. Mutta yksi sääntö pätee: Kaikki ulkosuomalaisena elämään tipahdelleet ystävät ovat ulkomaalaisia; islantilaisten oma elämä on jo liian täynnä ja ystäväpiiri muotoutunut jo kouluaikoina. (Toki sukulaisten kanssa ollaan Suomeakin enemmän tekemisissä!)

Ehkä osasyynä tilanteeseen on muuttomme tilapäisyys? Kun olen kannustanut esikoista kutsumaan kavereita kylään, hän pohtii, miten muilla on jo omat jutut, joihin ei oikein jaksa ängetä mukaan. (Paitsi tietysti se ekstrovertti olisi ängennyt). Jos olisimme vajaan vuoden sijasta vaikkapa seuraavat viisi vuotta Suomessa, saattaisi kaverisuhteita syntyä hitaammin lämpiävillekin.

Ujo, introvertti, herkkä?

Ennen koronaa maailma suosi avokonttoreita, pöhinää, itsestään meteliä pitämistä ja nälkäistä asennetta. Introverteille kaikki tällainen on, noh, rasittavaa.

Introvertti ei silti  välttämättä ole ujo, ainakaan oikeassa seurassa. Molemmat lapset riehuvat kotona siihen malliin, että naapureilla on desibeleissä mittaamista. Islannin kaverit näkevät lapsista täysin eri painoksen kuin suomalaisessa kouluympäristössä. 

Harvoin ihminen on pysyvästi yhtä ja samaa versiota joka seurassa. Moni ujoksi tai inrovertiksi itsensä kokeva voi esimerkisi työroolissa olla supliikki myyjä. Tämä vaan pitää tasata vapaa-ajalla pimeään koloon sulkeutumalla. Erityisherkkyyden suohon en tässä edes lähde painelemaan, koska saapas hörppää samaan syssyyn ferritiinit, gluteenin ja nousevat tähtimerkit.

Introvertit maailmalle mars

Pointtini tässä on kannustaa kaikenlaisia ihmisiä (ja perheitä!) maailmalle. Vaikka meidän kokemuksemme vaihtovuodesta on ollut paikoin  haastava, juuri tässä puolison kanssa pohdittiin, että PITKÄSSÄ JUOKSUSSA (inhokkisanonta!) lapset tulevat tajuamaan tämänkin kokemuksen pointin. Ehkäpä iloa on kielitaidosta tai ihan vaan varmuudesta, että pärjää vieraassa kulttuurissa. Toivottavasti mieleen jää myös mukavia väläyksiä perheen seikkailuista eksoottisessa Suomessa. Ehkäpä tällainen repäisy valmistaa heitä myös tuleviin muutoksiin elämässä? Koska muutoksia väistämättä tulee, ajoipa niitä päin tai piilottelee kotona.

– Ujous on ongelma, jos sen vuoksi jää tekemättä asioita, joita ujo muuten haluaisi tehdä, Liisa Keltikangas-Järvinen, emeritusprofessori ja tuo introverttien ja ujojen puolestapuhuja viisaasti toteaa tässä Iltasanomien haastattelussa.

Itse en vielä lukiolaisena tai yliopistossa esimerkiksi uskaltautunut opiskelijavaihtoon, mutta myöhemmin olen siis paitsi muuttanut Islantiin, käynyt vapaaehtoistöissä Kreikassa, taideleirillä Italian maaseudulla ja WWOOFF:aamassa hylätyssä hippikylässä. Näistä kontakteista on jääneet esimerkiksi tämänkin blogin innokkaimmat tykkääjät, vaikka eivät edes puhu kieltäni!

(Vaikka välillä hirvittää, miten tuli lähdettyä ilman mitään varasuunnitelmaa viimeisellä iltabussilla jonnekin peräkylän vuoristoon, josta jonkun jepen piti hakea farmilleen….)

Kuopushan on tällä hetkellä sitä mieltä, että kun pääsee Islannin kamaralle, ei sieltä aio elinaikanaan poistua. Eikä kuulemma koskaan aio muuttaa kotikadultakaan. No, näihin sanoihin varmaan palataan parikymppisenä…

Nappaa oma islantilainen – hae Nordjobbiin!

Nyt olisi ainakin nuorilla 18-30 -vuotiailla mahdollisuus tehdä muutaman kuukauden hyppy toiseen ympäristöön. Nimittäin Nordjobb näyttäisi jo hakevan ensi keväälle/kesälle nuorta verta töihin. Ja tämän voi tehdä näin korona-aikaan suht turvallisesti toiseen Pohjoismaahan matkustamalla. Islannistakin näyttää olevan muutama paikka jo avoinna!

Minähän olen oman islantilaiseni juurikin Nordjobbin kautta löytänyt, mutta se onkin toinen tarina se. Introvertin onneksi tuleva puoliso kuljetettiin kotiovelle asti.

Ai niin, Pojola-Norden, milloin saadaan seniori-Nordjobb?