”Lapseni oppii kuutta kieltä”, räpp¨ari Mikael Gabriel julistaa taannoisessa Seiskan jutussa.

”Englantia, espanjaa, venäjää ja ruotsia”, Gabriel luettelee – siis tietysti niiden vanhemmilta opittavien suomen ja norjan lisäksi. Samalla hän pohtii lasta laitettavaksi ruotsinkieliseen kouluun, kun ”ruotsi ja norja ovat aika samanlaisia kieliä”.

Kunnianhimoisia tavoitteita kuukauden ikäiselle käärölle. Tällainen ideointi on tuoreena vanhempana ymmärrettävää. Itsekin ajattelin, että lapsi oppii automaattisesti suomen ja islannin. Tietysti maailmankansalaisena vielä englannin ja lonkalta jonkun pohjoismaisen kielen.

Näin kaikkitietävänä keski-ikäisenä voi hymistä hiljaista tietoa: Muista Mikael, lapset ovat yksilöitä. Koska yhteen perheeseen ei ole mahdollista synnyttää tieteellisesti merkittävää tuhannen lapsen otantaa, odotusten sijaan kannattaa ottaa vastaan, mitä kunkin taaperon kehitys tuo tullessaan.

Umpisuomalaisilla vanhemmilla huseeraus näyttäisi alkavan lapsen aloittaessa koulutien: Mille kieliluokalle Kivi-Alvar saataisiin, että tulevaisuus on taattu?

Kahta kuolevaa pikkukieltä, islantia ja suomea, puhuvien lasten vanhempana sanoisin: Rauhoitu. Tutustu lapseen. Jospa siinä aluksi riittäisi opetella hyvin toinen niistä kotikielistä?

Kokosin alle – suorastaan seriöösisti – muutamia myyttejä monikielisyydestä.

Lapsestani tulee diplomaatti ja Kiinan kaupan vientijohtaja

90-luvulla tuntui olevan statuskysymys, että lapsi soittaa musiikkiopiston kevätjuhlassa viulua merimiesasussa.

Nykyään on tärkeää, että ollaan koodikoulussa ja kiinaluokalla. Onko se PISA-huuman mukana tullutta hankehumppaa, että espoolaiset vanhemmat jonottavat taimiaan kielikylpyyn?

Mitä edes tarkoittaa, että viisivuotias on Kiina-luokalla? Tarhantätini Mimma taisi opettaa swahilin kielisen laulun, jonka osaan vieläkin. Se oli hauskaa, mutta ei sen takia tarvinnut jonottaa koulupaikkaa.

Muistatteko, kun koulussa piti valita valinnaisaine? Saksaa mainostettiin 90-luvulla tulevaisuuden hyödyllisenä EU-kielenä, jota puhuu peräti 80 miljoonaa potentiaalista virkamiestä. Saksaa jatkoinkin aina ylppäreihin asti, josta kirjoitin laudaturin. Puhunko saksaa? Leider nicht, mutta on siitä ollut hupia asiakaspalvelussa sekä islantia opiskellessa.

Ylipäänsä kaksikielisyyden tai kielen oppimisen ajattelu hyöty edellä karahtaa kantoon. Kieli kun on tunneasia! Lapset oppivat kieltä, jos haluavat oppia. Heistä voi tulla tulkkeja tai vientijohtajia, jos he niin haluavat. Kuopukseni, joka on tähän asti lähes kieltäytynyt puhumasta suomea, on löytänyt motivaation vasta, kun serkut ja mummi ja koko arkielämä ympärillä hengittää ja puhuu suomea.

Englantia lapseni puhuvat todennäköisesti paremmin kuin itse tein teininä. Pelit ja niiden chatit kiinnostavat niin paljon, että motivaatio oppimiseen on ns. ”nextillä levelillä”. Toki he kuulevat englantia päivittäin myös vanhemmiltaan.

Lapset imevät kieliä kuin sienet

Totta. Toiset lapset (ja aikuiset) imevät kieliä kuin sienet. Toiset imevät sitten jotain muuta (kuin sienet).

”Voi kuule, kyllä se teidän lapsi puhuu ihan parissa viikossa suomea. Lapset ne oppii niin uskomattoman nopeasti.”

Näin kahden lapsen otannalla esikoinen ottaakin Alias-pelissä kopin sanoista haarniska, orpo tai tykinkuula. Kuopus taas tarvitsee yksinkertaistettua selko-suomea. Toisaalta kuopus laski kerto- ja jakolaskuja kuusivuotiaana.

Kaksikielisyys ei ole mikään tae kielineroudelle. Jos on puheterapian tarvetta, sitä on myös kaksi- tai useampikielisenä. On tutkittu, että valtakielen sanavarasto on pienempi monikielisillä lapsilla. Toki eri kielten yhteenlaskettu sanavarasto voi olla yksikielistä vastaava ja kaksikielisyyden edut puhjeta kukkaan vasta myöhemmällä iällä. Silti, jos lasten lukemistuloksista ollaan huolissaan jo nyt, en välttämättä heittäisi lasta kielikylvyn mukana.

Älkää käsittäkö väärin. Minä rakastan kieliä ja kannatan kielten opiskelua! Kielistä innostunutta lasta en pidättelisi. Toinen piltti saattaa vain olla toisenlainen sieni, kenties joku rousku peräti, joka kasvattaa rihmastojaan kauan ja hartaasti, ennen kuin pulpauttaa pintaan uusia sanoja salaa märkänä syysyönä.

Lapsi oppii vanhemmalta kielen automaattisesti

Molemmat lapseni ovat osanneet osoittaa suomeksi kysyessä silmät, suun ja päänsä, ennen kuin ovat puhuneet mitään millään kielellä. Ensimmäisen ikävuoden aikana luodaan kivijalkaa, jolle lapsen kielenkehitys nojaa.

Silti, varsinkin vähemmistökielen, ylläpito vaatii vanhemmalta sinnikkyyttä ja voimavaroja. Kieltä pitäisi jaksaa puhua, vaikka lapsi vastustelisi. Ongelmaksi voi muodostua, kun taapero äkkää vanhemman osaavan myös valtakieltä. Miksi siis vaivautua puhumaan tuon oudon ugrin kanssa?

Kieli säilyy kieltämällä anglismit

Kansainvälisten vanhempien someryhmissä kohkataan, miten kouluissa on kielletty lapsia puhumasta välitunneilla englantia (tai muuta kotikieltä).

Tällainen ajattelu kielen säilyttämisestä kieltämällä toimii yhtä hyvin kuin pakottaminen. Eli ei toimi.

Suomessakin kielen airueet kauhistelevat lainasanoja, kun ovat huolissaan suomen rappiosta. Mutta kehitys kehittyy ja kieli myös. Niin se kuoli latinakin, vaikka Rooman piti olla ikuinen. Wallah bro! Annetaan suomen kehittyä vapaasti. Vain siten saadaan luovaa ja motivoivaa kieltä eri rekistereineen.

On aloitettava aikaisin, jos meinaa oppia monta kieltä

Opettelin islannin kielen yli kolmikymppisenä. En väitä olevani kaksikielinen, mutta puhun muinaista viikinkikieltä englannin jälkeen parhaana vieraana kielenäni. Valitettavasti laudaturin arvoinen, hyödyllinen saksa sen sijaan on painunut unholaan kuin Kuohuvat Guldenburgit.

Myytin mukaan lapsilla olisi hirveä kiire oppia kieliä, ennen kuin aivokuori kasvaa umpeen, jolloin koko Kiinan kaupan potentiaali valuu hukkaan.

Noh, lapsilla ja nuorilla on herkkyyskautensa lisäksi myös koko pyykinpesulta, elannon hankkimiselta ja aikuisuuden stressiltä vapaa vyöhyke opetella niitä kieli¨ä. Ja silti aikuinenkin oppii, kun heitetään kielikylvyn syvään päähän: Katsokaa meikäläistä! Ég tala íslensku!

Ja minulla sentään oli umpisavolaiset vanhemmat, joten menetin jo lähtökohtaisesti herkkyyskauteni oppia tankeroa kummempaa ääntämystä…

Mukava olisi kuulla, miten teillä on kielten opiskelu tai monikielisyys sujunut? Voit kommentoida ja jakaa juttua tahi kokemuksia!