Näin pääsi käymään, että reilu kuukausi on eloa Suomessa takana. Miltä nyt tuntuu? No, rehellinen vastaus on, että aika pöllämystyneeltä. Ehkä eniten konkreettisen Suomeen muuton j¨älkeen arkeen on vaikuttanut töiden alkaminen. Vielä täällä sumplitaan aikatauluja kuntoon ja punnitaan esimerkiksi, kannattaako tähän sirkukseen lisät¨ä lapsille harrastuksia. Aikaa on yhtä äkkiä paljon rajallisempi määrä kuin mitä Suomi-vuotta suunnitellessa kuvittelin. Jos siis kaavailet paluumuuttoa, kaikelle kannattaa varata enemmän aikaa.
Itse olen luultavasti perheestämme se, jonka perusarki on muuttunut vähiten. Sama työ, sama kahvikuppi koneen ääressä Atlantin molemmin puolin. Pientä upgreidausta työtuoliin on tullut viime vuodesta, kun istuin Reykjavikin kodissa keittiöjakkaralla vastapäistä vuorta vilkuillen. Nyt on sentään Suomi-kodissamme kunnon tietokonepelaajan pelituoli. Tätä tietoahan klikkasitte tänne varmasti lukemaan…
Lapset sen sijaan ovat aloittaneet ihan uusissa ympyröissä: Uusi koulu ja iltapäiväkerho. Välillä pelkään heidän särkyvän kuin munankuorten ja välillä taas ihailen, miten joustavasti lasten aivot tuntuvat suhtautuvan elämänmuutoksiin. Vaikka pientä koti-ikävää oli kuopuksella havaittavissa, koulut rullaavat heillä hyvin. Kuopushan on meistä ainoa, joka ei ole paluumuuttaja, sillä hän on syntyperäinen islantilainen. Esikoinen taas ehti pari ensimmäistä elinvuotta asua Suomessa, vaikkei siitä muista juuri tuon taivaallista. Ehkä perheen ”kantasuomalaisena” itseäni painaa tietynlainen tunnelman kannattelu: Tuntuu, että kenen maassa ollaan, sen vastuulla on, että muu perhe jaksaa hyvin. Tunnistavatko muut kahden kulttuurin perheet tämän? Siinä voi helposti uuvahtaa, jos jokaiseen pahaan mieleen keksii vastapainoksi ilotulituksia ja tivoliretkeä.
Islannikas taas painaa työtä ja opiskelee niin, ettei koko miestä kotona näe. Näin kuukauden tuloksena on kiteytynyt seuraava filosofinen self-help-timantti: Jos muutat maata, muista miettiä, miten aikaero vaikuttaa arkeenne, jos työskentelet toisen maan kellon mukaan!
Toisaalta olemme pystyneet varastamaan aikaeron takia myös hieman omaa aikaa, kun saarivaltio Atlantin keskellä vielä nukkuu.
Koska blogini on vielä vauvavaiheessa, laitetaanpa tällainen yhden kuukauden virstanpylväät tänne vauvablogien tyyliin. Kun kuluva Suomi-vuosi on kumminkin vuoden päästä enää puuroa muistin mikrokulhossa, täältä voi tarkistaa, mitä tuli tehtyä.

Muutto
Lensimme heinäkuun viimeisenä päivänä Suomeen ja heräsimme uuteen kuukauteen Suomi-kodissamme. Koti on mahtava ja siitä alkoi hyvä karma viihtymiseemme. Vihreys ja puut hullaannuttivat jopa siinä määrin, että esikoinen sen kiteytti: ”On niin hyvä olla Suomessa!” Lisää muutosta voit lukea Paluumuutto perheen kanssa Suomeen – Uhka vai mahdollisuus -postauksesta.
Metsäretki Sipoonkorpeen
Ei varmasti ollut viikkoa kulunut, kun raahasin perheen metsään. Islannissa maisema on jylhää laavakenttää, vuoria ja vuonoja. Huikean kaunista, mutta kyllä se niin on, että suomalainen voi lähteä metsästä, vaan metsä ei Suomitytöstä. Metsäretken kohokohtia oli vaahtokarkkien paahtaminen nuotiolla.

Nyt on puilla sopivasti mittaa. Islannissa ”puiksi” kutsutaan mielestäni risukkoa. 
Islantilaislapsille metsäretki oli seikkailu! 
Kuopus löysi käpysydämen ja kirjoitti kävyillä sen keskelle: ”Mamma”. Olen otettu! 
Metsän tuoksu! Se pitäisi pullottaa ja viedä Atlantin taakse.
Koulujen alku
Lapset ovat käyneet suomalaista peruskoulua nyt pari-kolme viikkoa. Olemme sopeutuneet suomalaisen koulun tapoihin, jossa koulupäivät alkavat eri aikaan eri ikäryhmillä. Uusia aineita, kuten ”ymppä” eli ympäristöoppi ja elämänkatsomustieto, on ilmestynyt lukujärjestyksiin. Vanhemmat on vapautettu islantilaiskouluihin mukaan pakattavien eväiden tekemisestä. Samalla olen lukenut uutisista analyysiä Suomen romahtavista PISA-tuloksista. Tulimme siis maahanmuuttajina koulukuohunnan ytimeen! Koulukuulumisista postaan lisää tulevien kuukausien aikana. Ensimmäisistä koulupäivistä voit lukea Ulkosuomalaislapsi suomalaiseen kouluun -postauksesta.
(Koska muutimme Suomeen vasta elokuun alussa, koulut alkoivat pian kotiutumisemme jälkeen. Ideaalimaailmassa varaisin pidemmän pehmeän laskun, missä sekä vanhemmat että lapset ovat lomalla. Tällä hetkellä me vanhemmat toteamme ”ensi kesänä”, kun pohditaan, milloin vaikka mentäisiin kotiseuduilleni Savoon. Lapset kun pitäisi ajaa sisään suomalaistamistoimieni seuraavaan, ”Tunnista juuresi” -vaiheeseen!)
Aamuhetki kullan kallis
Koska aikaero Islannin ja Suomen välillä on tällä hetkellä kolme tuntia, olemme toisinaan pystyneet siipan kanssa irrottamaan aamuista hetkiä. Tuo vajaan parin tunnin aikaikkuna, joka avautuu lasten mentyä kouluun ennen omien töiden alkamista, on välillä käytetty yhteisillä brunsseilla. Hei, tämänhän piti olla sitä bloggaajan Suomielämää 100%, eikö?

Herra neljäkymmentäseitsemän odottaa annostaan. 
Nostalginen Cafe Engel on meille tärkeä osa yhteistä historiaa – siitä joskus myöhemmin. 
Bloggaajan elämää! Ei kukaan huomaa, että croissanttia on jo puraistu, kun kuvanotto unohtui. 
Ota nyt se maski pois hyvä ihminen.
”Hangon syytä”
Kuukauden aikana saatiin myös ensimmäinen perheen sisäinen lentävä lause eli ”Hangon syytä”. Kävimme viikonloppureissulla kauniissa Hangossa ja pahaksi onneksi kuopus kaatui hippaleikissä ja satutti kätensä. Siitä lähtien ikävät asiat ovat olleet ”Hangon syytä” eli islanniksi ”Þetta er Hanko að kenna.”
Tämä lapsen logiikka kiteyttää mielestäni hyvin, miten joskus itsekin kokee maahanmuuttajana vaikeuksien johtuvan juuri paikasta, eikä esimerkiksi sattumasta. Onhan se nyt tietysti Islannin syytä, ettei taas asiat toimi ollenkaan! Hangossa meillä muuten toimi asiat mainiosti ja vaikka ilma alkoi kääntyä syksyiseksi, kauniit pitsihuvilat, ranta ja keskusta olivat näkemisen arvoisia.


Synttärit ja pelihetkiä
Elokuussa kuopus täytti seitsemän vuotta. Lapsille synttärit ovat tietysti THE maailman tärkein asia ja tähän synttäri-diskurssiin liittyi paljon maahanmuuton kipuilua jo Islannista lähtiessä. Kuopus suri, miten Islannin sukulaiset eivät olisi mukana synttäreillä ja laski ajanlaskua synttäreidensä mukaan. Onneksi juhlat Suomessa onnistuivat mainiosti pienellä Suomi-sukulaistemme porukalla. Nyt kuopus jaksaa ihmetellä, miten hänen lahjansa aikanaan kuljetetaan Islantiin, kun jo tullessa oli täydet laukut. Niinpä!
Vielä ennen töiden alkamista meillä oli enemmän aikaa pelailla lautapelejä lasten kanssa. Esikoisen kännykkä unohtui Islantiin(!), joten onneksi aikaa ei ole kulunut niin paljon puhelimella, vaan otimme iltaisin tavaksi pelailla parit erät Aliasta, Monopolia tai Carcassonea. Nyt tämä mallivanhempien esimerkillinen perheen yhteinen illanviettotapa on jäänyt arjen jalkoihin. Luojan kiitos lokakuun lopulla aikaero Suomen ja Islannin välillä helpottuu pariin tuntiin.
Näihin kuviin ja tunnelmiin päättyy ensimmäinen kuukautemme Suomessa. Jos sinulta jäi lukematta sekoilureissumme skuuttipyörillä, käy ihmeessä lukemassa SKUUTTIRETKI KUUSIJJÄRVELLE linkistä!


Yksi ajatus aiheesta ”KUUKAUSI TAKANA PALUUMUUTTAJANA”