Kun on viettänyt yli kahdeksan vuotta poissa Suomesta, pidempi visiitti luo uusia Suomi-juttuja niin lapsille kuin aikuisille. 

Islanti-vuosien aikana olemme pyrähtäneet Suomessa vain lyhyesti, sillä meillä ei ole täällä asuntoa tai laajaa verkostoa, jossa suhaisimme sukulaistalosta toiseen. Niinpä varsinkin kuopuksen Suomi-muistot ovat olleet väläyksenomaisia päiviä Lintsillä, hotelliöitä tai käyntejä mummin luona. Välillä tuntuu, että koko Suomen olemassaolo on jäänyt no – utuiseksi. Onpa koulukaverit Islannissa kuulleet tarunhohtoisesta Hoppiloppi-maasta, jossa huvipuistot ovat valtavia ja mansikat makeita.

Islantilaisen puolison Suomi-suosikkeihin on aina vahvasti kuulunut sauna. Ja saunan nimenomaan kuuluu olla suomalainen, eikä mikään spa-henkinen höyryhuone. Vaikka siippa ei muuten ole mikään Suomi-fani, sauna on aina ollut hänen heikko kohtansa. Saunalla suostuttelu olikin avainasemassa, kun pohdimme, voiko Suomeen muuttaa.

Pidemmittä puheitta laitetaan elokuun TOP 3 listat kiukaalle:

LASTEN TOP 3:

NAKIT

Hämmentävä nakkien suursuosio on lyönyt ällikällä. Mutta raati on puhunut ja tällä hetkellä nakkeja vaaditaan aamiaiseksi, lounaaksi ja iltapalaksi. “Äiti, miksi suomalainen ruoka on niin hyvää?”, saattaa kuulostaa imartelevalta, jos ei tietäisi, että “ruualla” viitataan yksinomaan nakkeihin. Nakkien korvaaminen vegeversioilla tai väitetty loppuminen kaupoista on käynyt mielessä, ennen kuin nitraattitasot on taivaissa.

Islantifakta: Islantilainen kansallinen pikaruoka on ”pylsu” eli islantilainen hotdog, jossa on nakin lisäksi on pylsuleipä ja maun mukaan ketsuppia, pylsusinappia, remuladia ja paistettua sipulirouhetta. Tällaisia pylsu-kioskeja on erityisesti uimahallien vieressä ja löytyypä perinteisin kioski myös Reykjavikin keskustasta ja sinne on usein pitkä jono turisteja ja paikallisia. Vapise pylsu, olet saanut haastajan!

LINTSI

Ei siitä pääse yli, eikä Pelletalosta ympäri, että Linnanmäki on vuodesta toiseen ulkosuomalaisten(kin) lasten pyhiinvaelluskohde. Yleensä olemme tähdänneet iltarannekkeeseen eli viimeisen 3 aukiolotunnin halvempaan sisäänpääsyyn, jonka voi päivittää seuraavalle päivälle. Tällainen tuplap¨äivä on taannut sellaiset tivoliöverit, että seuraavan kerran hattaranhajuiseen puistoon kykenee vuoden päästä.

HOPLOP

Kolmannelle sijalle lapset nimesiv¨ät edelleen vanhaan suosikkinsa. Näiden liikuntapuistojen etuna on, että lapset saavat sadepäivänäkin riehumispaikan. Lasten ruotsaisserkut kuvailevat Ruotsissa ”Leos Lekland” -ketjua samanlaisin ylisanoin. Islannista varsinaiset seikkailupuistoketjut puuttuvat, vaikka joidenkin kauppakeskusten yhteydessä on leikkitiloja. Saa nähdä, himmeneekö suosikkipaikkojen vetovoima, kun hauskuus on liian usein saatavilla. Ehkä seuraavassa listauksesssa lapset mainitsevat suosikikseen jo murtomaahiihdon?

NOUSUSSA: Ötökät, mansikat, uudet kaverit, Suomi-kotimme, kouluruoka!

AIKUISTEN TOP 3:

SAUNA & MAHDOLLISUUKSIEN TUNTU

Puolison saunahulluus ei tullut yllätyksenä (paitsi sähkölaskua avatessa!), mutta perinteisen lauantain sijaan saunaan pitäisi päästä joka päivä, pitkän kaavan mukaan. Varoittavat esimerkit lauteille kuolleista saunomisen MM-kisaajista eivät saa intoa laantumaan. Ehkä hän on suomalainen islantilaisen vaatteissa?

Ykkössijalle omalla listallani kiiri ”mahdollisuuksien tuntu”. Tällä runollisella ajatusviritelmällä tarkoitan tunnetta, jonka pitkään saarella (eristyksissä) asuneet tunnistavat parhaiten. Suomessa asiat tuntuvat olevan mahdollisia: Ulkomaille pääsee (paitsi korona) helpommin, kavereita voi nähdä fyysisesti, omalla kielellä asioita on helppo selittää. Atlantin keskeltä ei niin vain poistuta, vaan talvimyrskyn pyyhkiessä saarta, sitä tuntee KIRJAIMELLISESTI elävänsä keskellä valtamerta.

KAVERIT & KARJALAN PIIRAKAT

Puoliso on lämmittänyt karjalanpiirakoita kuin leivänpaahtimesta tasaisesti lent¨äviä ammuksia ja syö niitä sulavoin kera. Ja onhan niitä itsekin syötävä ähkyyn asti, ainakin Suomi-visiittien aluksi. Mutta miksi, oi miksi hän kutsuu niitä jatkuvasti ”Kirjalan” piirakoiksi? (islanniksi Karjala = Kirjála).

Itselleni kärkikolmikkoon kiirii tietysti rakkaat vanhat yst¨avät, joihin et¨äisyyksien ja koronan takia on ollut yhteydessä lähinnä somen kautta. On ihmeellistä voida sopia (kyllä, rokotettujen) lounastreffit ja antaa oman äidinkielen kukkia tavalla, johon sujuvinkin islannintaitoni ei voisi taipua.

METSÄTULILLA

Vihdoinkin listan kohta, johon ei tarvittu kahta vastausta. Sain hiljattain islannikkaan ja lapset houkuteltua kansallispuistoon ja alkukankeuksien (Lue: kenkä hiertää, onko punkkeja, vieläkö pitkä matka?) jälkeen kaikilla oli mukava retki. Pitkästä aikaa todelliset korkeat puut ja metsän tuoksu saivat ulkosuomalaisen suorastaan herkistymään. Islantilainen kokee usein puiden haittaavaan maiseman avaruutta, joten jäin nyt miettimään, mihin hän sittenkin tuolla ”tulella” ja ”metsällä” viittasi…

LASKUSSA: Matoherneet

Kerrottakoon loppuanekdoottina, millaisia keskusteluja herneestä löytynyt mato aiheutti !

Suomalaisista herneenpaloista löytyvät madot eivät juuri itseäni inhota. Poimin ehjät herneet suuhun ja jätän madon elämään omassa hernekodissaan. Puoliso sen sijaan ei kyennyt matokohtaamisen jälkeen enää koskemaan herneisiin. Mutta miksi mato herneessä on pahempi kuin mato kalassa?

Islantifakta: Lapsen kouluruokana oli tänä vuonna Islannissa turskaa ja hänen kala-annoksestaan oli löytynyt matoja. Ymmärsin hyvin, ettei lapsi ollut halunnut enää syödä annosta loppuun. Ällöttävää! Sen sijaan islannikas ja tämän lähisukulaiset naureskelivat, että mitäs tuosta. Turskassa kuulemma on aina matoja ja ennen vanhaan kalatehtailla niitä poistettiin käsin, nykyään koneellisesti. Me järvikalojen ihmiset emme sitä kuulemma ymmärrä. Käymämme antropolginen keskustelu on jo sillä tasolla, että islantilaiset syövät merihyönteisiä (termi?), mutta eivät maahyönteisiä? Olisko tässä tutkimuksen paikka? Mistä apuraha?