Hei! Ja tervetuloa seuraamaan perheemme vaihtovuotta Suomessa! Olemme islantilais-suomalainen perhe, joka on asunut viimeiset reilut kahdeksan vuotta Reykjavikissa. Seuraavan vajaan vuoden ajaksi pakkasimme sortsit ja suuntasimme etelän lämpöön – nimittäin Etelä-Suomeen! Pahoittelut välittömästä mediaseksikkyyden lopahtamisesta. Puolustuksena Suomi tuntuu näin paluumuuttajan silmissä eksoottiselta!

Kokemuksia maahanmuuttajana

Vaihtovuoden lisäksi tämä on myös kertomus kaksikulttuurisuudesta, ulkosuomalaisen identiteetistä ja siitä, millaista on vaihtaa kotimaata ja asua ulkomailla. Unohtaa ei sovi nojatuolipsykologiaa lasten kaksikielisyydestä ja vertailua Islannin ja Suomen eroista. Blogia on tarkoitus pitää tämän muuton eli 11 kuukauden ajan, mutta saagahan voi jatkua vielä Islantiin palatessa – ken tietää, vaikka barbi ei.

Vaikka vedän laavamaton islantifanien jalkojen alta, ei huolta! Juttua Islannista piisaa varmasti tässäkin blogissa kahdeksan vuoden kokemuksella. Mikäpä sen mukavampaa, kuin kertoa puolueettomia totuuksia turskanpurijoiden kansanluonteesta anopin ulottumattomissa!

Suomalaistamistoimia

Seuraankin tämän vuoden aikana suomalaistamistoimieni vaikutusta erityisesti lapsiin: Meneekö kaikki hyvin suomalaisessa koulussa? Alkaako kuopus puhua sujuvammin suomea? Toteutuvatko toiveet kaksikielisyydestä? Alkutilanteessa 11-vuotias esikoinen puhuu sujuvaa suomea, mutta 6-vuotiaan kuopuksen suomi on huomattavasti heikompi ja islanti ehdottomasti vahvin kieli. Kaksikielisyydestä tulen varmasti vielä kirjoittamaan ihan omana aiheenaan, mutta on hyvä muistaa, että saman perheen lapsillakin kielen taso voi vaihdella.

Itse olen opetellut islannin kielen aikuisiällä, ja nyt lapset totuttelevat vuorostaan suomalaiseen kouluun sekä puoliso suomenkielisessä ympäristössä toimimiseen.

Miten tähän tultiin?

Ettei ensimmäinen teksti venyisi kuin Runebergillä, tiivistetäänpä, että päädyimme suunnittelemaan välivuotta Suomessa, kun puoliso haki alkuvuodesta jatko-opintopaikkaa Suomesta. Toki Suomen vuosi oli kangastellut suunnitelmissa jo kauemminkin. Puolivitsillä tietenkin!

Kun muutto alkoi muotoutua todellisemmaksi, aloin panikoida. Mm. aiheista oppivatko lapseni vihaamaan Suomea, miten yhdistetään etätyö, maastamuutto ja opiskelu, irtisanotaanko meidät, meneekö henki ja terveys ym., oli aika ottaa ratkaisevin askel ja allekirjoittaa vuokrasopimus Suomeen sekä laittaa oma kämppä vuokralle. Välillä se heikkohermoinenkin uskaltaa!

Kuten elämänmuutoksissa on tapana, dominoefekti lähti sillä siunaamalla rullaamaan ja muuttujiin lisättiin seuraavien viikkojen aikana sairastumisia ja työtarjouksia. Kyllä pienen ihmisen kivikautinen geeni on ohjelmoitu ottamaan yksi uhka kerralla. Ei modernin muuton digitaalista pommitusta nettilomakkeineen. Kaikesta huolimatta elokuun alussa Suomeen päädyttiin! Ja mikä ihmeellisintä, jo ensimmäisen viikon jälkeen kaikki tuntuu rullaavan aika luontevasti. Mitä tästä opimme: Älä panikoi, ennen kuin on aihetta panikoida.

Tervetuloa seuraamaan perheemme elämänmuutosta Suomessa islantilaisin maustein!